Autoimmuunisairaudet ovat monimuotoinen ryhmä sairauksia ja ne vaikuttavat usein elämänlaatuun merkittävästi. Niiden hoidosta tulee hankalaa, koska elimistön oma puolustus hyökkää omien kudosten kimppuun. Autoimmuunisairauksien hoito ja diagnostiikka on kuitenkin kehittynyt merkittävästi viime vuosina. Immuunijärjestelmän häiriöt jaetaan immuunipuutoksiin, autoimmuunitauteihin ja allergioihin. Kaikki näistä voivat olla potentiaalisesti hengenvaarallisia tiloja, mutta niiden oireita voidaan myös ehkäistä, ja osaa myös hoitaa.
Autoimmuunitaudit ovat yleisiä
Autoimmuunitauteja on paljon, sillä ne ovat eri muodoissaan hyvin yleisiä ja vaihtelevia. Autoimmuunitaudit voivat kohdistua systeemisesti eli koko elimistöön, tai yksittäiseen elimeen. Systeemisiä autoimmuunitauteja ovat esimerkiksi systeeminen lupus erythematosus, joka tunnetaan suomeksi myös nimellä punahukka. Elinspesifisiä tauteja ovat esimerkiksi tyypin 1 diabetes mellitus, ja autoimmuunihepatiitti. Tyypin 1 diabeteksessä solut hyökkäävät haiman insuliinia tuottavia soluja vastaan, kun taas autoimmuunihepatiitissa ne aiheuttavat maksaan tulehduksen. Normaalisti hepatiitti aiheutuu virusinfektion seurauksena.
Autoimmuunitautien tutkimus ja diagnostiikka
Jotkin autoimmuunitaudit on helppo diagnosoida pelkästään kliinisen kuvan perusteella. Diagnoosin vahvistamiseksi voidaan käyttää myös esimerkiksi vasta-ainemääritystä. Yleisemmät tavat vasta-ainemääritykseen ovat immunofluoresenssi ja ELISA eli enzyme-linked immunosorbent assay. Vasta-ainetesti on hyvä tapa tehdä diagnostiikkaa, sillä vasta-aineita on usein määritettävissä jo ennen kuin varsinaisia kliinisiä oireita ilmaantuu. Vasta-aineiden lisäksi voidaan määrittää verikokeista tulehdusarvoja, leukosyyttien määrää ja monia muita tutkimuksen kannalta olennaisia asioita.
Autoimmuuniatautien tutkimuksessa tutkijat ovat keskittyneet erityisesti erilaisten vasta-aineiden tutkimukseen, DNA:n sekvensointiin ja monenlaiseen tietokonemallinnuksen kehittämiseen. Biostatiikka ja monen muun alan yhteistyö korostuu tutkimuksessa ja immunologit tekevät tiivistä yhteistyötä muun muassa mikrobiologien, geneetikkojen, infektiolääkärien ja bioanalyytikoiden kanssa.
Immunologit ovat keskittyneet tutkimuksessaan monipuolisesti eri osa-alueisiin, muun muassa solujen antamaan vasteeseen eri henkilöillä. Matala-asteinen tulehdus on myös merkittävä ja kiinnostava aihe immunologian kannalta. Ihmisten välillä esiintyy runsaasti vaihtelua heidän immuunivasteissaan ja siinä, minkälaisia proteiineja solujen pinnalla ilmenee. Tämä proteiinien variaatio vaikuttaa merkittävästi muun muassa siihen, minkälaisiin taudinaiheuttajiin elimistö reagoi ja millä tavalla. Myös uusia lääkehoitoja ja sairauksien estoa tutkitaan jatkuvasti. Mitä aiemmin sairauksia saadaan diagnosoitua, sitä aiemmin voidaan siirtyä hoitoihin, jotka hidastavat sairauden kulkua ja parantavat sairastuneen elämänlaatua.