Ihmisen hankittu immuniteetti muuttuu jatkuvasti elämän aikana ja se on hieman erilainen jokaisella. Hankittu immuniteetti tunnetaan myös adaptiivisena immuniteettina, juurikin sen muuttuvuuden vuoksi. Hankitun immuniteetin solut ovat lymfosyyttejä, eli imusoluja. Ne voidaan jaotella B- ja T-lymfosyytteihin.
B- ja T-lymfosyyttien toiminta perustuu näiden solujen spesifisiin antigeenireseptoreihin, eli solujen päällä on rakenteita, jotka toimivat ikään kuin skannereina ja tunnistavat tietynlaisia rakenteita. B- ja T-lymfosyyteillä on monenlaisia eri reseptoreita ja niiden monipuolisuus perustuukin siihen, että solut muodostavat yhdessä populaatioita, jotka tunnistavat tuhansia eri taudinaiheuttajia elimistössä. Kun lymfosyytti tunnistaa patogeenin, se saa solussa aikaan vasteen, joka on osa immuunijärjestelmän toimintaa.
T-solut toimivat soluvälitteisesti
T-lymfosyyttejä on kahdenlaisia ja ne voidaan karkeasti jaotella auttaja-T-soluihin, eli CD4-positiivisiin ja tappaja-T-soluihin eli CD8-positiivisiin soluihin. T-solut toimivat suoraan ja tunnistavat toisten solujen pinnalla olevia antigeenejä. Nämä antigeenit solu esittelee MHC luokan i tai II avulla T-solulle. CD8-positiiviset solut tunnistavat solun, joka esittelee MHC I antigeenia. Jos ne törmäävät tällaiseen soluun, ne tunnistavat sen infektoituneeksi ja tappavat solun. CD4-positiiviset solut tunnistavat MHC II esittelemiä proteiineja, ja aktivoituakseen ne vaativat myös dendriittisolun. Kun CD4-positiivinen solu aktivoituu, se alkaa tuottaa interleukiini-2 sytokiinia, joka on tärkeä kasvutekijä T-soluille.
T-solujen virheellisellä tunnistuksella ja niiden toiminnan häiriöillä, kuten puutteellisella proliferaatiolla on merkitystä muun muassa monessa autoimmuunisairaudessa. Näissä sairauksissa T-solut hyökkäävät terveitä kudoksia vastaan ja aiheuttavat elimistössä puolustusreaktion, joka on haitallinen normaalille toiminnalle.
B-solut tuottavat vasta-aineita
B-solu tunnistaa taudinaiheuttajan siten, että sen pinnalla on reseptorina, eli skannaajana toimiva vasta-ainemolekyyli. Kun tämä molekyyli tarttuu antigeeniin, se on ensimmäinen signaali solun aktivoitumiselle. Toinen signaali tulee T-solulta, kun se pääsee kontaktiin B-solun kanssa. Tämä muodostaa tietynlaisen kierteen, jonka avulla B-solu alkaa erittää molekyylejä, jotka puolestaan aktivoivat T-soluja lisää.
Aktivoiduttuaan B-solut tuottavat immunoglobuliineja, eli vasta-aineita. Kun B-solu on aktivoitunut, se ei enää pysty tunnistamaan antigeenejä, eli niitä aineita, jotka voivat aiheuttaa solussa vasteen. Vasta-aineet toimivat erilaisissa tehtävissä, kuten bakteerien toiminnan estämisessä ja niiden solukalvojen hajottamisessa.